sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Minä lennän pois ikiajoiksi, ja tulin luoksesi vain jättääkseni hyvästit.

Saatana saapuu Moskovaan, joka tunnetaan myös nimellä Mestari ja Margarita, on Mihail Bulgakovin tunnetuin teos. Kirjasta on julkaistu peräti kolme eri versiota - niin sensuroituja kuin sensuroimattomiakin. Ensimmäinen täydellinen versio kirjasta julkaistiin vuonna 1973 ja viimeisimmän muotonsa romaani sai vuonna 1989. Teosta usein pidetään yhtenä 1900- luvun merkittävimmistä venäjänkielisistä romaaneista.

Mihail Bulgakov (1891-1940) oli venäläinen romaani- ja näytelmäkirjailija, jonka teokset olivat usein satiirejä Neuvostoliitosta. Saatana saapuu Moskovaan, oli Neuvostoliitossa kiellettyjen kirjojen listalla lähes kolmekymmentä vuotta, ja niin kuin muutkin kirjailijan teokset, se julkaistiin vasta Bulgakovin kuoleman jälkeen.

Kirjan juoni osottautui aivan uudenlaiseksi ratkaisuksi. Koko tarinan ajan kirjassa kulkee rinnakkain kolme tarinaa, jotka ovat yhteydessä toinen toiseensa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tarinoiden teemoja ovat usko ja rakkaus, joiden ympärille on luotu muita teemoja värittämään juonta. Luettuani kirjan, aluksi luulin kiellon syyn olevan uskonnollinen. Romaanissa selvästi nostetaan esiin se, että ihmiset eivät usko Jumalaan, ja yhdessä tarinassa päähenkilönä onkin itse Jeesus. Lisäksi kirjan nimen mukaan, Saatanan saapuessa Moskovaan, hänen mukanaan saapuu noitia, demoneita ja pimeitä voimia. Myöhemmin kuitenkin tajusin, että kirja oli satiiri Neuvostoliitosta. Bulgakov piiloarvosteli Neuvostoliitossa tapahtuneita asioita janeuvostoliittolaista yhteiskuntaa. Saatana on ikään kuin Neuvostoliitto joka koettelee Moskovaa ja sen asukkaita.

Saatana eli salaperäinen taikuri Woland eräänä keväisenä iltana saapuu 1930- luvun Moskovaan – paikkaan ja aikaan, jossa kukaan ei usko Saatanaan tai Jumalaan ja missä jopa kyseenalaistetaan Jeesuksen olemassaoloa.Wolandin seikkailun aikana, hänellä on seuranaan Korovjev, Begemot ja muut demonit tai noidat. Seurue ei ole mikään tavallinen – kaikki jotka ovat tekemisissä heidän kanssaan, saavat rangaistuksen synneistään – alkoholismista, egoismista, ahneudesta, valehtelusta ja muista ihmisten virheistä. Ihmiset katoavat, tulevat pidätetyiksi syyttä, ahneuden seurauksena joutuvat alasti kadulle ja ties mitä muuta he joutuvat kokemaan.

Samaan aikaan, Moskovassa on yksi ja ainoa ihminen - Mestari, joka uskoo Jumalaan, ja on jopa kirjoittanut kirjan Jeesuksen viimeisistä elinpäivistä. Mestari istuu mielisairaalassa mietistellen rakastettuaan, joka jäi ulkomaailmaan, pohdiskellen muistaako Margarita enään häntä vai ei. Tietämätön Mestari ei tiedä, että Margaritan ainoa unelma on saada Mestarinsa vielä joskus takaisin. Sen eteen, että he voisivat olla vielä joskus yhdessä, nuori nainen on valmis antamaan kaikkensa ja tekemään ihan mitä vain – jopa palveluksen itse Saatanalle.

Mestarin luoma teos, joka ajoi hänet hulluuteen on ikään kuin alternatiivinen versio Evankeliumista. Pontius Pilates, joka ei uskaltanut nousta Sanhedrinia vastaan, ja pelastaa ristiinnaulitsemiselta kulkurifilosofia Ješuaa. Pontius Pilates potee vielä kuolinvuoteellaan huonoa omatuntoa ja harmittelee sitä, ettei koskaan saanut jatkaa heidän keskeytettyä keskusteluaan. Lopulta Pontius Pilates kuitenkin saa rauhan ja jatkaa matkaansa loputtomaan seikkailuun Ješuan kanssa.

1 kommentti:

  1. Hienoa! Muista vielä mainostaa, että luit kirjan venäjäksi!

    Kirjan sensuurin syyt tuntuvat ehkä yllättäviltä. On kuitenkin muistettava, että Neuvostoliitto oli ateistinen maa, jossa uskonnosta ei ollut suotavaa kirjoittaa. Lukijat olisivat myös tunnistaneet, mihin esimerkiksi ihmisten yllättävällä katoamisella viitataan. Lisäksi ainoana hyväksyttävänä taiteen suuntana oli sosialistinen realismi, johon Bulgakovin fantasia ei istunut mitenkään. Bulgakov siis kirjoitti kielletyistä asioista ja vieläpä kielletyllä tyylillä.

    Katsopa Kiiltomato.netistä Nina Gimishanovin teksti Tie valoon tai ikuiseen rauhaan. Sieltä selviää, että Bulgakov itsekin tajusi, että hänen tekstinsä olivat aivan mahdottomia julkaistaviksi. Gimishanov kirjoittaa, että vakoilu, sensuuri ja toisinajattelijoiden eliminointi olivat Stalinin Neuvostoliitossa arkipäivää.

    Bulgakov ilmeisesti poltti tekstejään, jotta niitä ei olisi löydetty. Kiinnostava Bulgakovista kertova kirja on Käsikirjoitukset eivät pala.

    Kirjan rakenteesta kerrot hyvin. Tajuat hyvin erillisten tarinoiden yhteyden toisiinsa. Huomaa vielä, että niissä kaikissa sivutaan myös valtaa ja sitä vastaan nousemista.

    Hyvää työtä! Olisit voinut valita helpommankin kirjan...

    VastaaPoista